Mitä jos…

Voit kutsua meitä taikauskoisiksi jos haluat, mutta niin se vaan oli, että ennen Milanoa emme uskaltaneet sopia yksiäkään treenejä Milanon jälkeiselle ajalle. Emmehän me voineet sopia treenejä Glasgow’ta ajatellen kun emme olleet varmoja että pääsemmekö sinne edes. Toki luotimme omaan tekemiseen mutta ensin piti katsoa kaikki kortit.

Ekat treenit Glasgow’ta ajatellen sovittiin pidettäväksi 12.12. Tampereella. Jokainen oli saanut kotiläksyksi opetella uuden tanssin, St. Patrick’s Day ceilin, vanhan rinnalle. MM-kisoissa täytyy olla kaksi tanssia takataskussa, reel ja jig. Milanon veto oli reel ja nyt siis opetellaan jig. Toki kisoihin voi mennä ihan vaan yhdelläkin tanssilla, mutta jos satumme saamaan ns. Recall’in eli pääsyn toiselle kierrokselle, niin meillä täytyy olla jotain muuta mitä esittää. Siksi treenamme kisakuntoon nyt myös jigin.

Treenien alkuun Heidi piti meille jouluisen alkulämmittelyn ja se kyllä kirvoitti hymyn huulille, ihanaa kun joku oli nähnyt vaivaa ja miettinyt jotain uutta ainaisen juoksentelun ja haarahyppelyn tilalle, joka kyllä sekin ajaa asiansa. Sitten ryhdyimme töihin ja aloitimme uuden tanssin läpikäyminen, ja niinhän se on, että ei tästä(kään) selvitä ilman kimurantteja kohtia. Vaan sitä vartenhan näitä treenejä on, että kimurantit kohdat muuttuu vähemmän kimuranteiksi.

Mutta kävipä sitten niin, että kesken treenien Katjan pohje kramppasi, ja veti niin pahasti jumiin että treeni päättyi hänen osaltaan siihen. Se herätti keskustelun varamiehen tarpeesta, mitä jos näin olisi käynyt esim. Milanossa juuri ennen lavalle nousua. Se kisa olisi ollut siinä. Niinpä kartoitimme mahdollisia ehdokkaita tiimin varamieheksi ja päätimme kysyä mukaan Karoliinaa. Ehtoja oli paljon mutta ei mitään niiden vastineeksi, paitsi parasta seuraa ja kisamatkoja, sekä häviävän pieni mahdollisuus päästä joskus jopa lavalle asti. Karoliina tuumaili asiaa hetken ja suostui, niinpä tiimi kasvoi vielä yhdellä jäsenellä. Siinä missä huhtikuussa tiimi oli kahdeksan ihmisen, onkin se nyt yhdeksän ihmisen ja yhden murmelin tiimi. Ei huono tiimi ollenkaan!

Treenien jälkeen pidimme vielä pienen palaverin ja hioimme vastikkeet ja esittelyt kuntoon mesenaatti sivustoa varten. Tiimin treeni- ja reissukulut kasvavat menestyksen myötä, ja nyt on aika pyytää auttajia mukaan tukemaan tätä projektia.

12392057_154113864953707_6118963633705411739_nSitten olikin ceilimurmeleiden hetki rauhoittua joulun viettoon ja antaa aikaa myös läheisille, syödä ja levätä.

Katjakin sai hyvän sauman lepuuttaa koipensa kuntoon, sillä heti uuden vuoden jälkeen jatkuu treenit täydellä teholla.

Read More

Milano, kuinka siinä kävikään…

Milano lähestyi, ja enää laskettiin vain päiviä reissuun kun ystävämme Sami lähetti meille Facebookin välityksellä yllätyksen. Sami ja Günther olivat tehneet meille tsemppibiisin, jossa kuulet myös Güntherin autenttisen jodlauksen. Ihanat ystävät ja kannustusjoukot! Ja tätä tsemppibiisiähän kuunneltiin ahkeraan myös reissussa, esimerkiksi kisapaikalla ja Vilma ja Noora myös lentokentällä.. 😉

Milanoon saavuimme kaikki hieman eri aikatauluilla, mutta lauantaihin mennessä oli koko joukkue kasassa. Iltaa kohden alkoi valmistautuminen, kävimme katsastamassa kisapaikan ja ilmoittautumassa opettajalle, samalla ehti moikkaamaan tuttuja harrastajakavereita jotka olivat saapuneet paikalle kuka mistäkin. Koko Euroopan kerma oli taatusti edustettuna.

Ilta venähti lopulta pitkäksi kun opettaja halusi vielä käydä läpi hius- ja meikkiasiat, mutta lopulta meidät vapautettiin levolle. Sitten sunnuntain kisapäivää odottelemaan. Sen verran väsyneitä oltiin, että taisi se uni kuitenkin kaikille tulla.

Itse kisapäivä valkeni aurinkoisena ja kauniina, joten matka kisapaikalle taittui mukavasti.

Kilpailut starttasivat heti aamusta klo 9 soolosarjoilla. Heidi, Tiina ja Noora, jotka kisasivat myös sooloilla, ottivat lavan haltuun ensimmäisten joukossa. Me muut saavuimme paikalle ihan vaan tsemppaamaan ja ollaksemme tukena. Samalla siinä sai lämmiteltyä, kerrattua askelkuvioita, viriteltyä peruukkia päähän ja piirreltyä silmiä päähän. Uskomatonta mikä määrä meikkiä tarvitaan jotta näkyy sieltä lavalta johonkin. Tätä siis jaksoi Katja hämmästellä samalla kun käsky kävi lisätä aina vaan enemmän luomiväriä. Güntherin mielestä asiassa ei ollut mitään outoa, ja hän olikin tottuneesti hommassa mukana.

Tytöt kisasivat hyvin ja sijoittuivat vielä paremmin. Kova työ palkittiin ja olemme ylpeitä näistä leideistä!

Sitten vain odoteltiin omaa vuoroa täydessä tällingissä. Sitä saatiinkin odotella, sillä aikataulut venyivät kuten näissä kisoissa yleensäkin. Mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän kutkutti vatsanpohjassa ja alkoi nuttura kiristämään. Ihan kirjaimellisesti. Opettajamme kävi tanssin vielä kertaalleen läpi ja katsoi että homma menee kuten pitää. Myös viime hetken korjaukset ja muistutukset annettiin yhdessä ja erikseen, ja sitten se olikin menoa. Jonoon järjesty, lavalle mars.

Lavalle kävely sujui sotilaallisen tarkasti ja oma paikka löytyi. Musiikki alkoi ja siinä samalla laskut, 1, 2, 3, 4, 5, 6 kädestä kii, 7 point your toe, 8 and off you go.

Nyt ei enää jännittänyt, vaan nyt pidettiin hauskaa ja tehtiin se mitä pitikin. Äkkiä se oli ohi ja seisoimme rivissä odottamassa tuomarin kelloa, loppukumarrus ja lavalta ulos. Koko tanssista jäi hyvä fiilis ja opettaja oli tyytyväinen myös, joten mikä tulee olemaan sijoitus kun vastassa oli todella hyviä joukkueita!?

Mutta pidetään vielä hullua jännityksessä ja tanssitaan päivän viimeiset hitaat, tai siis nopeat. Jäljellä oli vielä 2-hand, eli parin kanssa tanssittava tanssi. Tässä sarjassa lavalle kiipesivät vielä Nelli&Vilma, Heidi&Tiina ja Laura&Katja, ja sitten olikin urakka ohi kaikilta.

Mutta ne tulokset;

Sijoitukset kerrottiin viimeisestä joukkueesta ensimmäiseen, ja joka kerta jännitys kasvoi kun sitä omaa kisanumeroa ei mainittu. Emme olleet seitsemänsiä, emme kuudensia, emmekä edes viidensiä vaan neljänsiä! Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana kolmen parhaan joukosta. Sijoitus oli kuitenkin hyvä ja sillä aukesi MM-kisapaikka joten kiitos, otamme sen!

Myös 2-hand sarjasta tuli sijoituksia joten olihan se skumpan paikka. Pakollisten kisaposeerausten jälkeen kokoonnuimme yhteen ja kilistimme skumpat, samalla järjestimme päivän koko mitalisaaliin samaan kuvaan. Ei huono, ei huono! mitalit

 

Joko uskot, me osataan tää homma!

Read More

First Target; Milano

Huhtikuussa meidän tiimi sai lopullisen muotonsa, kun 8 irlantilaisen tanssin harrastajaa liittyi yhteen mielessään EM-kisat ja Milano. Alkoi taival joka vaati jokaiselta sitoutumista niin ajallisesti kuin rahallisestikin. Tiesimme että menestyminen ja onnistuminen ei tule helposti, vaan siihen tarvitaan melkoisesti reissaamista, treenejä ja hikeä. Kyyneleiltä ja vereltä sentään vältyttiin, mutta jokainen joutui varmasti uhraamaan aikaa läheisiltään. Ilman kompromisseja ei voi sovittaa kahdeksan, eri puolilla Suomea asuvan ihmisen aikatauluja. Treenit pyrittiin pitämään joka toinen viikonloppu joko Tampereella tai Helsingissä, siinä kävi bussi- ja junamatkat tutuiksi, mutta kertaakaan ei omalle kohdalle tullut tunnetta etteikö viitsisi lähteä. Siitä piti huolen meidän mahtava porukka joka pikkuhiljaa on hioutunut yhteen ja todelliseksi tiimiksi, jokainen meistä on ihana ja ihan yhtä tärkeä. Kesän aikana saimme joukkoomme uuden jäsenen. Günther

Tiimimaskottimme Günther tarttui Tiinan ja Heidin matkaan Itävallasta, ja liittyi seuraamme jodlaten paikkansa jokaisen meistä sydämeen. Team Günther, koska Günther. Meihin ja Güntheriin pääset tutustumaan täältä.

Kesän mittaan tuli ajankohtaiseksi miettiä myös kisa-asua. Selvääkin selvempää oli, että asun oltava sama kaikilla, tarkoituksena myös erottua joukosta olematta kuitenkaan mauton. Budjetti oli rajallinen ja vaihtoehdot vähissä joten käännyimme opiskelijoiden puoleen. Ihan kivuttomasti projekti ei sujunut, ja jokainen joutui hieman korjausompelutöihin mm. pidentämällä helmaa. Koristenauhat jäivät kokonaan Nooran ommeltavaksi. Asut kuitenkin valmistuivat siihen pisteeseen että EM-lavalla oli jokaisella yhtenäinen asu, vaikkakin työ on vielä kesken ja joudumme asuja vielä hieman tuunaamaan. Toinen yleisilmeeseen ja asukokonaisuuteen liittyvä asia oli hiukset. Jälleen kerran oli tarkoitus näyttää samalta, eikä kahdeksasta eri hiuslaadusta- tai tyylistä kovin helposti rakenneta samanlaista kampausta. Vastauksena tähän oli irlantilaisen tanssin ihmeellisen maailman Bun Wig ñ nutturaperuukki, jolla saamme kloonattua itsemme. Mahtavaa, mutta hintavaaÖ

Ulkonäköasiat tuli ratkaistua, treenit jatkuivat ja marraskuu sekä Milano läheni. Kenraaliharjoitus kisalavalla oli lokakuussa Turun PM-kisoissa eli Nordic Feis tapahtumassa, ja sieltä otimme ensimmäisen sijan. Kisa oli pieni Euroopan mittakaavassa, mutta antoi meille eväitä vielä viimeisiä treenejä varten. Saatoinpa aistia, että viimeisimmissä treeneissä oli tavallista kireämpi ilmapiiri, minä mukaanlukien. Jännitti, sillä tarjolla oli jotain mistä jokainen kilpaileva irkkutanssija varmaan jossain vaiheessa haaveilee, MM-kisalava. Nyt se oli siinä, tarjottimella, mutta vielä piti selvittää se first target eli matkan ensimmäinen etappi. Oireachtas- European Championships- EM- kisat ja samalla MM-karsinnat. Nouseeko jalka, pysyykö kuviot, kestääkö pää?

To be continued…

Read More