Milano, kuinka siinä kävikään…

Milano lähestyi, ja enää laskettiin vain päiviä reissuun kun ystävämme Sami lähetti meille Facebookin välityksellä yllätyksen. Sami ja Günther olivat tehneet meille tsemppibiisin, jossa kuulet myös Güntherin autenttisen jodlauksen. Ihanat ystävät ja kannustusjoukot! Ja tätä tsemppibiisiähän kuunneltiin ahkeraan myös reissussa, esimerkiksi kisapaikalla ja Vilma ja Noora myös lentokentällä.. 😉

Milanoon saavuimme kaikki hieman eri aikatauluilla, mutta lauantaihin mennessä oli koko joukkue kasassa. Iltaa kohden alkoi valmistautuminen, kävimme katsastamassa kisapaikan ja ilmoittautumassa opettajalle, samalla ehti moikkaamaan tuttuja harrastajakavereita jotka olivat saapuneet paikalle kuka mistäkin. Koko Euroopan kerma oli taatusti edustettuna.

Ilta venähti lopulta pitkäksi kun opettaja halusi vielä käydä läpi hius- ja meikkiasiat, mutta lopulta meidät vapautettiin levolle. Sitten sunnuntain kisapäivää odottelemaan. Sen verran väsyneitä oltiin, että taisi se uni kuitenkin kaikille tulla.

Itse kisapäivä valkeni aurinkoisena ja kauniina, joten matka kisapaikalle taittui mukavasti.

Kilpailut starttasivat heti aamusta klo 9 soolosarjoilla. Heidi, Tiina ja Noora, jotka kisasivat myös sooloilla, ottivat lavan haltuun ensimmäisten joukossa. Me muut saavuimme paikalle ihan vaan tsemppaamaan ja ollaksemme tukena. Samalla siinä sai lämmiteltyä, kerrattua askelkuvioita, viriteltyä peruukkia päähän ja piirreltyä silmiä päähän. Uskomatonta mikä määrä meikkiä tarvitaan jotta näkyy sieltä lavalta johonkin. Tätä siis jaksoi Katja hämmästellä samalla kun käsky kävi lisätä aina vaan enemmän luomiväriä. Güntherin mielestä asiassa ei ollut mitään outoa, ja hän olikin tottuneesti hommassa mukana.

Tytöt kisasivat hyvin ja sijoittuivat vielä paremmin. Kova työ palkittiin ja olemme ylpeitä näistä leideistä!

Sitten vain odoteltiin omaa vuoroa täydessä tällingissä. Sitä saatiinkin odotella, sillä aikataulut venyivät kuten näissä kisoissa yleensäkin. Mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän kutkutti vatsanpohjassa ja alkoi nuttura kiristämään. Ihan kirjaimellisesti. Opettajamme kävi tanssin vielä kertaalleen läpi ja katsoi että homma menee kuten pitää. Myös viime hetken korjaukset ja muistutukset annettiin yhdessä ja erikseen, ja sitten se olikin menoa. Jonoon järjesty, lavalle mars.

Lavalle kävely sujui sotilaallisen tarkasti ja oma paikka löytyi. Musiikki alkoi ja siinä samalla laskut, 1, 2, 3, 4, 5, 6 kädestä kii, 7 point your toe, 8 and off you go.

Nyt ei enää jännittänyt, vaan nyt pidettiin hauskaa ja tehtiin se mitä pitikin. Äkkiä se oli ohi ja seisoimme rivissä odottamassa tuomarin kelloa, loppukumarrus ja lavalta ulos. Koko tanssista jäi hyvä fiilis ja opettaja oli tyytyväinen myös, joten mikä tulee olemaan sijoitus kun vastassa oli todella hyviä joukkueita!?

Mutta pidetään vielä hullua jännityksessä ja tanssitaan päivän viimeiset hitaat, tai siis nopeat. Jäljellä oli vielä 2-hand, eli parin kanssa tanssittava tanssi. Tässä sarjassa lavalle kiipesivät vielä Nelli&Vilma, Heidi&Tiina ja Laura&Katja, ja sitten olikin urakka ohi kaikilta.

Mutta ne tulokset;

Sijoitukset kerrottiin viimeisestä joukkueesta ensimmäiseen, ja joka kerta jännitys kasvoi kun sitä omaa kisanumeroa ei mainittu. Emme olleet seitsemänsiä, emme kuudensia, emmekä edes viidensiä vaan neljänsiä! Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana kolmen parhaan joukosta. Sijoitus oli kuitenkin hyvä ja sillä aukesi MM-kisapaikka joten kiitos, otamme sen!

Myös 2-hand sarjasta tuli sijoituksia joten olihan se skumpan paikka. Pakollisten kisaposeerausten jälkeen kokoonnuimme yhteen ja kilistimme skumpat, samalla järjestimme päivän koko mitalisaaliin samaan kuvaan. Ei huono, ei huono! mitalit

 

Joko uskot, me osataan tää homma!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *