Greetings from Scotland

Terveisiä tosiaan Skotlannista, kisamatka ja itse kisat ovat nyt takana ja elämä on palannut normaaliin uomiinsa. Kaikilla on varmaan hieman tyhjä olo, ja nyt sulatellaan viikko pari ennen uusia sotasuunnitelmia. Opettajamme suunnitelmat ovat jo selvät; kisat näyttivät sen mihin jatkossa tulee kiinnittää paljon enemmän huomiota. Kilpailun taso oli todella kova: parhaissa tiimeissä oli ikänsä tanssineita open-tason tanssijoita ja siihen joukkoon on kaiketi ihan lähiaikoina turha yrittää. Tiimejä oli meidän sarjassa 30, joista 15 sai recallin. Me emme saaneet recallia, ja sijoitus oli 26. Emme tainneet muutenkaan päästä tavoitteeseen, mutta emme kuitenkaan olleet viimeisiä. Taakse jäi tiimejä joten kyllä meissä potentiaalia riittää, ja kuten sanottu, opettaja poimi jo ne asiat joihin keskitymme jatkossa. Ensi vuoden karsinnat ovat marraskuussa ja vuoden päästä seuraavat MM-kisat Dublinissa, ja haluaisimme varmasti jokainen olla siellä ottamassa revanssin. Vähän jäi hampaankoloon kaivelemaan…

Katja tuumasi myös, että nälkä kasvaa syödessä ja hän saikin näistä kisoista paljon uutta motivaatiota, myös soolopuolelle. Tämän tason kisat olivat ensimmäiset muutamien meistä kohdalla, ja nyt näimme omin silmin miten kova taso on ja missä riittää parannettavaa ja harjoiteltavaa.

Suomityttö joutui ehkä nyt nöyrtymään, mutta pistää seuraavalla kerralla enemmän kampoihin. You haven’t seen last of us!

Vaikka itse suoritus ei mennyt ihan nappiin, oli reissu muuten aikas vänkä. Naurua, laulua ja huulenheittoa riitti. Paikkoja tuli nähtyä yhdessä ja erikseen, toiset lähempää ja toiset kauempaa.

Etujoukko eli Noora, Vilma, Nelli ja Katja tekivät keskiviikkona ylämaiden ympäriajon. Reissu kesti 12 tuntia, josta bussin penkkiä kulutettiin 10, iso osa jännistä paikoista nähtiin vain bussin ikkunasta. Pettymys! Iloinen yllätys kuitenkin oli, että sattumalta samalle retkelle oli lähtenyt opettajamme Tereza koulun kahden saksalaisen tanssijan ja heidän äitiensä kanssa. Vaikka race was bad niin seura oli kaikkinensa parasta mahdollista.

highlands

Torstaina Katja lähti Edinburghiin Heidiä ja Tiinaa vastaan. Tiina katosi työasioilleen, mutta Katjan ja Heidin poimittua matkaan tanssikaveri Suvin, lähti kolmikko kaupunkikierrokselle kävellen. Katja ja Heidi kiipesivät vielä näköalapaikalle nimeltä Arthur’s seat, ja maisemat olivat huikeat! Tiina jätettiin jatkamaan iltaa Edinburghiin ja muut suuntasivat Glasgow’n majapaikalle.

Glasgow’ssa Noora, Vilma ja Nelli viettivät aikaa kisapaikalla sekä tekivät pienen kävelylenkin People’ Green puistoon sekä talvipuutarhaan, jossa Nellin oli pakko maistaa paikallista herkkua haggista, jota hän söi useamman kerran eri muodoissa myöhemminkin viikon aikana. :)

arthur's seatgardengarden2haggis

Perjantaina valuivat sitten loputkin tiimiläiset ja kannustusjoukot perille. Aamusta katselimme kisoja jo pelkästään kannustuksen vuoksi, kun koulumme saksalaisen siiven oppilas Isabel oli lavalla. Iltapäivällä kierreltiin hieman Glasgow’n nähtävyyksissä, kuka missäkin. Illan kohokohtana oli Dance Drama -sarjan kilpailut, jossa nähtiin mahtavia koreografeja hauskojen tarinoiden kanssa. Voittajatiimin Ryanair Generation -esitys pisti yleisön hurraamaan valtaisasti, sillä se oli niin mahtavan viihdyttävä ja samaan aikaan ajankohtainen aihe.

Lauantai menikin kokonaisuudessaan kisapaikalla. Suurin osa istui katsomossa jo klo 8 ja sitkeimmät pysyivät loppuun asti, eli noin 12 tuntia vierähti tansseja katsoessa ja tuloksia kuunnellessa kun vuorossa olivat senior ladies -sarjan soolokilpailut. Kisojen katsomisen ohessa kerettiin myös pitää viimeiset treenit Terezan kanssa. Illalla sitten valmistauduttiin seuraavan aamun koitokseen: pakattiin tarvittavat tavarat valmiiksi, venyteltiin ja tsempattiin toisiamme. Tässä kohtaa huomasi jo jännityksen tason nousun, mutta siitä huolimatta jokainen sai nukuttua yönsä levollisesti.

talk

Ja sitten se sunnuntai. Kello soi ihan liian aikaisin, mutta reippaasti noustiin ja käytiin kuontalon kimppuun. Jokainen tupeerasi tukkaa ja suihkutti lakkaa perään minkä ehti, käry huoneessa oli silmiä kirvelevä. Mutta nutturaperuukille, bunnylle, oli saatava hyvä pohja, joten kärsi kärsi tyttö hyvä. Varttia vaille seitsemän kokoonnuttiin aamiaishuoneeseen ja syötiin mitä pystyttiin ja ehdittiin. Nelli tapansa mukaan veti ruokaa suuhun kaksin käsin! Olimme tilanneet aamiaiset valmiiksi mutta unohdettiin ettei olla Strömsössä, joten ihan heti ei puurokuppeja nenän eteen saatu. Sitten kamat kasaan ja reipas kävely kisapaikalle, jossa olimme kello kahdeksan. Aamu jatkui meikillä ja kampauksen viimeistelyillä, hiuskoriste vielä kiinni ja valmis! Tereza saapui paikalle yhdeksän maissa ja kävimme vielä tanssia läpi. Kilpailu starttasi klo 10 ja meidän vuoro astella lavalle oli vasta aivan loppupäässä, joten aikaa oli lämmitellä ja jännittää. Vieressä treenasi Senior Mixed Ceilin joukkueita ja sieltä oli mukava bongata maailmanmestareita ja aivan huippuja tanssijoita, kuten Claire Greaney sekä Colm Conneely. Hieman taisi alkaa ainakin Nelliä hermostuttaa siinä vaiheessa kun tajusi, ketkä seuraavat meidän treenaamista vierestä.

Sunnuntai 27.3.

Sitten saatiin tieto että on aika siirtyä lavan taakse, joten mekot päälle ja menoksi. Tässä vaiheessa ainakin Katjalla alkoi olla tukalat oltavat, hermot kyllä pitivät ja mieli oli suht tyyni, vaikka mitään järjellistä ajatusta sieltä ei löytynyt. Kädet sen sijaan hikosivat ja vatsaa nipisteli, tuntui että olisi jatkuva pissahätä.

Mutta nyt ei oltu menossa vessaan vaan lavalle, MM-lavalle! Jonoon järjesty, ryhti suoraksi, hymy kasvoille ja mars lavalle, kuvioon järjesty, asento ja seis. Sitten odoteltiin musiikin alkua johon tuntui kuluvan ikuisuus, mutta sieltä ne ensisävelet tulivat ja sitten sitä ei muistakaan kuin välähdyksiä sieltä täältä. Kunnes löysimme itsemme taas back stagelta ja kaikki oli ohi, tunne oli outo.

Kun meidän sarja oli ohi, otimme valokuvia opettajan ja kannustusjoukkojen kanssa, ja kuulimme opettajan ensi kommentit esityksestä. Energiaa riitti mutta tekniikka kaipaa hiomista, ja kävi siellä muutama pikku kömmähdys. Ei lainkaan paras veto meiltä, mutta ei anneta sen lannistaa :)

official

Loppupäivä menikin vielä kisapaikalla kun katsoimme figure-kisan ja koko kisaviikon päätösjuhlallisuudet, jossa lauloi upeaääninen Robyn Stapleton ja herkimmät itkeä tihrustivat katsomossa. Siitä jatkoimme sitten kämpille vaatteiden vaihtoon ja ansaitulle iltapalalle ja oluelle.

it's over

Tämän jälkeen olikin aika sanoa näkemiin mahtavalle viikolle ja hetkeksi myös toisillemme.

Oli mahtavaa jakaa tanssin ilo ja MM-kisalava kanssanne Cailíní Nordacha <3

Kuten sanottu, nyt huilataan tovi ja eletään treenisalien ulkopuolellakin, annetaan aikaa läheisille ja ystäville rankan treenikauden jälkeen. Huhtikuun aikana kuitenkin katsotaan jatko, miten ja millä kokoonpanolla tästä eteenpäin…

 

Pysykää kuulolla!

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *