Mitäpäs sitten?

Me ollaan oltu aika hiljaa viime ajat. Facebook jo muistutteli jokin aika sitten että edellisestä päivityksestä on 25 päivää aikaa, että pitäiskös pikkuhiljaa taas sanoa jotain. No pitäisi! Alkumaistiaisena saitte muutaman kuvan kisalavalta, puheet tulee tässä.

Täällä taustalla on analysoitu mennyttä kautta ja kisoja. Meillä on 122 kuvaa ja yksi video kisalavalta joita tarkastella kriittisin silmin, teille poimittiin vain parhaat palat.

Tässä alla esimerkiksi on muuten hyvä kuva, mutta se kertoo asioista jotka eivät meillä ihan ole vielä kohdallaan. Etualalla Katja ja Laura eivät ole täysin rinta rinnan, kun taas ihannetilanteessa näin olisi. Me emme muodosta pareina täydellistä ristiä (+), ja jokaisen jalat viipottaa inasen eri tahtia. Parhaista parhaat ovat täysin (tai ainakin 90%) yhtenäisiä keskenään, on kuin kahdeksan ihmistä olisi tullut yhdeksi. Siinä meille työmaata!

unspecified

Ja vertailun vuoksi kuva jossa homma näyttäisi toimivan

Murmelit

Olemme myös miettineet jatkoa; mitkä ovat tulevat tavoitteet, mikä on se vähimmäistreenimäärä joka siihen tarvitaan, mitä muuta se vaatii, olenko valmis siihen sitoutumaan, riittääkö motivaatio ja aika, ja ennen kaikkea, olemmeko samalla viivalla näiden asioiden suhteen? Keskustelu on siis käynyt kiivaana ja yksimielisyys on vähitellen löytynyt. Valitettavasti Laura kuitenkin katsoi ettei voi sitoutua kaikkiin samoihin tavoitteisiin kuin muut, ja hän päättikin jättäytyä taka-alalle ja ottaa vaihtopenkin hallintaansa. Näin ollen joitain muutoksia tiimin kokoonpanoon on tulossa, ja nyt onkin vuorossa sotasuunnitelmat sen, sekä treenien suhteen. Sitten synkronoidaan kalenterit ja ruvetaan lyömään treenejä lukkoon. Siitä se lähtee, Güntherin ceilimurmeleiden paluu!

Ihan laiskoina täällä ei kuitenkaan ole oltu vaikka hiljaiseloa on vietetty. Työt ja opiskelut on pitäneet jokaisen enemmän tai vähemmän kiireisenä, mutta tanssi on jatkunut.

Prahan kisat lähestyvät, H-hetkeen ei ole kuin reilu kuukausi. Heidi, Noora, Tiina, Vilma sekä Katja lähtevät sinne sooloilla ja 2-hand / 3-hand tansseilla, joten treenitossuja on kulutettu edelleen, kun askeleita on hiottu täydellisyyteensä. Laura valmistautuu Ameriikan matkaan ja hän osallistuu siellä paikallisiin kisoihin sooloillaan, Karoliina lukee pääsykokeisiin auttaen siinä sivussa Katjaa treenirintamalla. Mari taas omalla suunnallaan pakkailee laukkuja Vietnamin matkaa varten sekä hioo suunnitelmia syksyn varalle.

Nelli sai teatteriopintonsa päätökseen ja loisti päättötyön ensi-ilta-näytöksessä. Enskaria juhlistettiin kuulemma railakkaasti kuohujuoman voimin, ja taisi vielä aamullakin olla pää vähän pyörällä. Sen verran hienosti oli esitys mennyt että se poiki heti työtarjouksen ja nyt onkin edessä vaikeiden valintojen tekeminen. Aika ei ehkä riitä ceilitiimin kanssa treenaamiseen, kun syksyn ajan olisi teatterilla harjoituksia ja esityksiä aika paljon, mutta tämä selviää lähiviikkojen aikana.

Myös Vilma sai opintonsa päätökseen ja koko maailma on avoinna.

Onnea tytöt!

Read More

Greetings from Scotland

Terveisiä tosiaan Skotlannista, kisamatka ja itse kisat ovat nyt takana ja elämä on palannut normaaliin uomiinsa. Kaikilla on varmaan hieman tyhjä olo, ja nyt sulatellaan viikko pari ennen uusia sotasuunnitelmia. Opettajamme suunnitelmat ovat jo selvät; kisat näyttivät sen mihin jatkossa tulee kiinnittää paljon enemmän huomiota. Kilpailun taso oli todella kova: parhaissa tiimeissä oli ikänsä tanssineita open-tason tanssijoita ja siihen joukkoon on kaiketi ihan lähiaikoina turha yrittää. Tiimejä oli meidän sarjassa 30, joista 15 sai recallin. Me emme saaneet recallia, ja sijoitus oli 26. Emme tainneet muutenkaan päästä tavoitteeseen, mutta emme kuitenkaan olleet viimeisiä. Taakse jäi tiimejä joten kyllä meissä potentiaalia riittää, ja kuten sanottu, opettaja poimi jo ne asiat joihin keskitymme jatkossa. Ensi vuoden karsinnat ovat marraskuussa ja vuoden päästä seuraavat MM-kisat Dublinissa, ja haluaisimme varmasti jokainen olla siellä ottamassa revanssin. Vähän jäi hampaankoloon kaivelemaan…

Katja tuumasi myös, että nälkä kasvaa syödessä ja hän saikin näistä kisoista paljon uutta motivaatiota, myös soolopuolelle. Tämän tason kisat olivat ensimmäiset muutamien meistä kohdalla, ja nyt näimme omin silmin miten kova taso on ja missä riittää parannettavaa ja harjoiteltavaa.

Suomityttö joutui ehkä nyt nöyrtymään, mutta pistää seuraavalla kerralla enemmän kampoihin. You haven’t seen last of us!

Vaikka itse suoritus ei mennyt ihan nappiin, oli reissu muuten aikas vänkä. Naurua, laulua ja huulenheittoa riitti. Paikkoja tuli nähtyä yhdessä ja erikseen, toiset lähempää ja toiset kauempaa.

Etujoukko eli Noora, Vilma, Nelli ja Katja tekivät keskiviikkona ylämaiden ympäriajon. Reissu kesti 12 tuntia, josta bussin penkkiä kulutettiin 10, iso osa jännistä paikoista nähtiin vain bussin ikkunasta. Pettymys! Iloinen yllätys kuitenkin oli, että sattumalta samalle retkelle oli lähtenyt opettajamme Tereza koulun kahden saksalaisen tanssijan ja heidän äitiensä kanssa. Vaikka race was bad niin seura oli kaikkinensa parasta mahdollista.

highlands

Torstaina Katja lähti Edinburghiin Heidiä ja Tiinaa vastaan. Tiina katosi työasioilleen, mutta Katjan ja Heidin poimittua matkaan tanssikaveri Suvin, lähti kolmikko kaupunkikierrokselle kävellen. Katja ja Heidi kiipesivät vielä näköalapaikalle nimeltä Arthur’s seat, ja maisemat olivat huikeat! Tiina jätettiin jatkamaan iltaa Edinburghiin ja muut suuntasivat Glasgow’n majapaikalle.

Glasgow’ssa Noora, Vilma ja Nelli viettivät aikaa kisapaikalla sekä tekivät pienen kävelylenkin People’ Green puistoon sekä talvipuutarhaan, jossa Nellin oli pakko maistaa paikallista herkkua haggista, jota hän söi useamman kerran eri muodoissa myöhemminkin viikon aikana. :)

arthur's seatgardengarden2haggis

Perjantaina valuivat sitten loputkin tiimiläiset ja kannustusjoukot perille. Aamusta katselimme kisoja jo pelkästään kannustuksen vuoksi, kun koulumme saksalaisen siiven oppilas Isabel oli lavalla. Iltapäivällä kierreltiin hieman Glasgow’n nähtävyyksissä, kuka missäkin. Illan kohokohtana oli Dance Drama -sarjan kilpailut, jossa nähtiin mahtavia koreografeja hauskojen tarinoiden kanssa. Voittajatiimin Ryanair Generation -esitys pisti yleisön hurraamaan valtaisasti, sillä se oli niin mahtavan viihdyttävä ja samaan aikaan ajankohtainen aihe.

Lauantai menikin kokonaisuudessaan kisapaikalla. Suurin osa istui katsomossa jo klo 8 ja sitkeimmät pysyivät loppuun asti, eli noin 12 tuntia vierähti tansseja katsoessa ja tuloksia kuunnellessa kun vuorossa olivat senior ladies -sarjan soolokilpailut. Kisojen katsomisen ohessa kerettiin myös pitää viimeiset treenit Terezan kanssa. Illalla sitten valmistauduttiin seuraavan aamun koitokseen: pakattiin tarvittavat tavarat valmiiksi, venyteltiin ja tsempattiin toisiamme. Tässä kohtaa huomasi jo jännityksen tason nousun, mutta siitä huolimatta jokainen sai nukuttua yönsä levollisesti.

talk

Ja sitten se sunnuntai. Kello soi ihan liian aikaisin, mutta reippaasti noustiin ja käytiin kuontalon kimppuun. Jokainen tupeerasi tukkaa ja suihkutti lakkaa perään minkä ehti, käry huoneessa oli silmiä kirvelevä. Mutta nutturaperuukille, bunnylle, oli saatava hyvä pohja, joten kärsi kärsi tyttö hyvä. Varttia vaille seitsemän kokoonnuttiin aamiaishuoneeseen ja syötiin mitä pystyttiin ja ehdittiin. Nelli tapansa mukaan veti ruokaa suuhun kaksin käsin! Olimme tilanneet aamiaiset valmiiksi mutta unohdettiin ettei olla Strömsössä, joten ihan heti ei puurokuppeja nenän eteen saatu. Sitten kamat kasaan ja reipas kävely kisapaikalle, jossa olimme kello kahdeksan. Aamu jatkui meikillä ja kampauksen viimeistelyillä, hiuskoriste vielä kiinni ja valmis! Tereza saapui paikalle yhdeksän maissa ja kävimme vielä tanssia läpi. Kilpailu starttasi klo 10 ja meidän vuoro astella lavalle oli vasta aivan loppupäässä, joten aikaa oli lämmitellä ja jännittää. Vieressä treenasi Senior Mixed Ceilin joukkueita ja sieltä oli mukava bongata maailmanmestareita ja aivan huippuja tanssijoita, kuten Claire Greaney sekä Colm Conneely. Hieman taisi alkaa ainakin Nelliä hermostuttaa siinä vaiheessa kun tajusi, ketkä seuraavat meidän treenaamista vierestä.

Sunnuntai 27.3.

Sitten saatiin tieto että on aika siirtyä lavan taakse, joten mekot päälle ja menoksi. Tässä vaiheessa ainakin Katjalla alkoi olla tukalat oltavat, hermot kyllä pitivät ja mieli oli suht tyyni, vaikka mitään järjellistä ajatusta sieltä ei löytynyt. Kädet sen sijaan hikosivat ja vatsaa nipisteli, tuntui että olisi jatkuva pissahätä.

Mutta nyt ei oltu menossa vessaan vaan lavalle, MM-lavalle! Jonoon järjesty, ryhti suoraksi, hymy kasvoille ja mars lavalle, kuvioon järjesty, asento ja seis. Sitten odoteltiin musiikin alkua johon tuntui kuluvan ikuisuus, mutta sieltä ne ensisävelet tulivat ja sitten sitä ei muistakaan kuin välähdyksiä sieltä täältä. Kunnes löysimme itsemme taas back stagelta ja kaikki oli ohi, tunne oli outo.

Kun meidän sarja oli ohi, otimme valokuvia opettajan ja kannustusjoukkojen kanssa, ja kuulimme opettajan ensi kommentit esityksestä. Energiaa riitti mutta tekniikka kaipaa hiomista, ja kävi siellä muutama pikku kömmähdys. Ei lainkaan paras veto meiltä, mutta ei anneta sen lannistaa :)

official

Loppupäivä menikin vielä kisapaikalla kun katsoimme figure-kisan ja koko kisaviikon päätösjuhlallisuudet, jossa lauloi upeaääninen Robyn Stapleton ja herkimmät itkeä tihrustivat katsomossa. Siitä jatkoimme sitten kämpille vaatteiden vaihtoon ja ansaitulle iltapalalle ja oluelle.

it's over

Tämän jälkeen olikin aika sanoa näkemiin mahtavalle viikolle ja hetkeksi myös toisillemme.

Oli mahtavaa jakaa tanssin ilo ja MM-kisalava kanssanne Cailíní Nordacha <3

Kuten sanottu, nyt huilataan tovi ja eletään treenisalien ulkopuolellakin, annetaan aikaa läheisille ja ystäville rankan treenikauden jälkeen. Huhtikuun aikana kuitenkin katsotaan jatko, miten ja millä kokoonpanolla tästä eteenpäin…

 

Pysykää kuulolla!

 

Read More

St. Patrick’s Day ja viimeiset treenit

17.3. on irlantilaisten kansallispäivä ja Irlannin suojeluspyhimyksen Pyhän Patrickin päivä. Pyhä Patrick toi kristinuskon Irlantiin ja karkotti sieltä legendan mukaan käärmeet. Pyhän Patrickin päivää juhlitaan iloisen vihreästi ympäri maailman irlantilaisten ja ei-irlantilaisten keskuudessa. Jokia ja juomia värjätään vihreäksi, rakennuksia valaistaan vihreäksi, on kulkuetta ja paraatia, tanssia ja soittoa. Mieli on railakas ja asu tottakai vihreä. Everything goes green, niin myös Cailíní Nordacha.

Heidi, Tiina, Laura ja Katja osallistuivat flashmobiin Helsingin Kampin kauppakeskuksessa yhdessä muiden pääkaupunkiseudun irlantilaisen tanssin harrastajien kanssa. Esitys oli onnistunut vaikka äänentoiston kanssa oli hankaluuksia; musiikki kuului niin hiljaa että oli välillä vaikea saada siitä kiinni. Siitä huolimatta hauskaa oli! Katjan vetäytyessä levolle jatkoivat toiset Cailínít juhlintaa vielä läheisessä irkkubaarissa, tanssien tottakai.

flashmob

Nelli ja Vilma valloittivat Tampereella irlantilaisen musiikin jameissa tanssien, Nelli myös laulaen ja soittaen. Noora taas ihastutti harpun soitollaan Suomen Irlannin suurlähetystössä. Mari vietti iltaansa tuikin rauhallisesti kotonaan Kauhajoella liimaillen strasseja kisamekkoon ja leipoen.

Perjantaina kaikki muut tytöt huilasivat paitsi Nelli ja Vilma, jotka kävivät vielä tanssimassa irkkubändi Ealan keikalla ja viikonlopuksi keräännyttiin Tampereelle viimeisiin treeneihin ennen tulevaa kisamatkaa. Se hetki, jota varten on harjoiteltu lähes vuosi, ja jota varten on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä, (ihan kirjaimellisesti) alkaa olla käsillä. Tiimissä on ollut sairauksia, loukkaantumisia, murheita ja arjen haasteita, välillä jopa uskon puutetta, mutta siitä huolimatta on puskettu eteenpäin ja tuettu toinen toistamme. Viikon päästä kaikki tiivistyy pariin minuuttiin parrasvaloissa. Onko paniikki? Ehkä. Jännittääkö? No taatusti.

Meidän ensimmäiseksi tanssiksi valikoitui nyt sitten reel, High Cauled Cap eli HCC eli hard core ceilí, miten vain. Rakkaalla lapsella on monta nimeä :)

Reel on selkeästi meidän vahvin tanssi tällä hetkellä, luonnollisesti, koska sen parissa olemme tehneet töitä pisimpään. Vielä siinäkin on hiomista ja viilaamista, täydellisyyteen on pitkä matka.

Toinen tanssimme on jig nimeltään St.Patrick’s Day, ja se on työn alla myös sillä tarvittaessa meidän on pystyttävä esittämään se. Vaikka mahdollisuus saada recall on häviävän pieni, lähes olematon, on se silti aina olemassa. Olisi silkkaa typeryyttä olla varautumatta siihen, siksi myös jig sai treeneissä oman osansa vaikka pääpaino onkin nyt reelissä.

Lauantaina käytettiin treeneihin kaksi tuntia jonka jälkeen lainasimme taas kaverin saunavuoroa. Günther änkesi mukaan ja huonostihan siinä kävi, kaveri putosi löylykiuluun ja oli sen jälkeen melkoisen uitettu murmeli. Saunan päälle keräännyttiin iltapalalle Nellin ja Vilman luo, juteltiin ja pelattiin Kimbleä. Noora oli askarrellut jokaiselle hiuskoristeen, ne ommeltiin kiinni klipsuihin ja lisättiin vielä superliimat perään. Katja onnistui melkein liimaamaan peukalonsa kiinni yhteen koristeista. Nelli kaivoi parturinsakset esiin ja tasoitteli muutamien tiimiläisten hiusten latvoja.

löylyUitetttu murmeli

Kampaajakoriste  kimble

Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja viimeiset treenit (Suomen kamaralla) polkaistiin käyntiin. Harjoiteltiin sisääntuloa, lavalta poistumista, kuvioita, ojennuksia, hyppyjä, käsiä ja, noh, ihan kaikkea mahdollista. Lähes kolme tuntia käytimme tanssien hiomiseen ja totesimme että me ollaan valmiita. Me ollaan valmiit Glasgow’ta varten, nyt mennään eikä meinata.

Hyvillä mielin jokainen lähti suuntaansa, sanottiin heipat ja että kohteessa nähdään. Etujoukko pakkaa laukkunsa ja lentää Skotlantiin jo tiistaina, perjantaihin mennessä on koko komppania kasassa nauttimassa kisafiiliksestä.

Loppuun jonkun viisaan ajatuksia;

“ Remember: You’re not here because you have to win, you’re here because you love to dance. Go out on that stage and dance like you love it. You’re prepared. You deserve this. Give it your absolutely all, and you will come home a winner.”

Read More

Glasgow -> lukittu

Nyt ei ole enää paluuta. Opettajaltamme tuli viesti että ilmoittautumiset on tehty ja  kilpailumaksut maksettu, homma on sitä myöten virallista. Glasgow todellakin odottaa, jos sitä ikinä epäilimme.

Harjoittelun suhteen on nyt hiljaiset viikot. Mari on työssäoppimassa Dublinissa, Lauran flunssa istuu sitkeässä ja muilla on omat kiireensä. Laiskoja ei silti olla, jokainen punnertaa tahollaan, pitää kuviot mielessä, treenaa vatsoja, askeleita ja tekniikkaa. Seuraavan kerran kun nähdään ystävänpäivänä, ei huomautettavaa pitäisi enää olla näistä asioista. Siitä eteenpäin keskitytään kuvioiden pitämiseen ja yhtäaikaisuuteen, tekniikkaan ei tarvitse tuhlata niin paljon kallista treeniaikaa.

Jossain välissä pystytämme mekkojen tuunausstudion ja “kivitämme” jokaisen kisa-asun strasseilla. Strassit ostimme Jyväskylässä sijaitsevasta Alemana Dance Centeristä. Katja meni paikan päälle kisa-asun kanssa, ja asiantuntevan palvelun ja opastuksen avulla saimme hommattua sopivan määrän oikean värisiä kimaltavia kiviä. Kiitos heille :)

Kivissä on liimapinta valmiina ja kiinnittäminen tapahtuu kuumennuksen avulla. Ehkä pienin kauhunsekaisin tuntein odotan tätä tulevaa puuhahetkeä, kivet ovat pienen pieniä ja niitä tulee jokaiseen asuun lähemmäs 500 kpl. Mutta jälleen kerran tulee todettua, että mitäpä sitä ei tekisi rakkaan harrastuksensa eteen. Ja lopputulos on varmasti säihkyvän kaunis!

Sponsoririntamalla sen sijaan ei mene kovin lujaa.

Apurahahakemukseen ei ole vielä vastattu, eikä mesenaatti ei ota tuulta alleen vaikka kuinka sitä mainostaa ja jakaa tuolla sosiaalisessa mediassa. Sponsoripyyntöihin on vastannut vain yksi taho, ja vaikka heidän vastauksensa oli kieltävä niin ainakin he vastasivat, asia jota arvostan suuresti. Lisäksi vastausviesti oli kirjoitettu positiiviseen ja kannustavaa sävyyn, mikä kertoo hyvästä palvelusta.

Meillä on tässä onneksi vielä aikaa, joten ei lannistuta. Koskaan ei tiedä mitä nurkan takana piilee, sieltä voi hypätä vaikka S. Ponsori.

Ja on meille luvattu muutama energiapatukka kisamatkan evääksi, joten ei me siellä ihan nälkään kuolla 😉

Tällaiset välikuulumiset teille tänään, toivotamme kaikille mukavia ja reippaita talvipäiviä!

Voitte ulkoilla, tai tehdä kuten Günther, ja nauttia sisätiloissa (kuumaa) juomaa lukien ulkoilusta ja liikunnasta…

Günther

Read More

Sponsoria mä metsästän, tahdon saada suuren!

Harrastaminen maksaa aina, vaikka alkuun pääsekin monesti pienellä summalla. Sitten kun siirrytään kilpailemaan nousevat myös kustannukset. Varusteilta vaaditaan enemmän ja kisa-asut ynnä muut asiat täytyy olla kunnossa. Kun puhutaan lajista joka ei ole juurikaan tunnettu Suomessa, ja kilpailut järjestetään lähes poikkeuksetta pohjoismaiden ulkopuolella, puhutaan jo huomattavasta kuluerästä.

Sitten kun puhutaan MM-kilpailuista ja isoista lavoista, kulut kasvavat vielä, sillä näkyvyyteen täytyy panostaa pieniä kilpailuja enemmän. Niin surullista kuin se onkin, ei pelkkä osaaminen välttämättä riitä jos et muuten jää tuomareiden mieleen. Jollain täytyy erottua, ja siinä lähes ainoana keinona on kisa-asu. swarovskiMeillä on kauniit asut, mutta valitettavasti liian pliisut tähän tulevaan tarkoitukseen. On siis lähdettävä strassikaupoille ja liimattava asuihin pari sataa kimaltavaa Swarovskin kiveä.  Kukkaro kevenee ja sen paino siirtyy suoraan mekkoon.

Tällä hetkellä kilpailuun valmistautumisen, Skotlantiin matkustamisen, majoittumisen ja kisa-asun tuunaamisen kulut ovat sitä luokkaa että kukaan ei varmaan ole edes uskaltanut niitä yhteen ynnätä. Tarvitsemme sponsorin, tai kaksi, tai kolme tai….Toisin sanoen tarvitsemme apua.

Ennen joulua myimme ihonhoitotuotteita ja saimme tuotosta pienen osuuden itsellemme. Tämä oli alku varainkeruulle, pikkiriikkinen pesämuna oli hankittuna.

Sen jälkeen loimme profiilin ja sivun mesenaatti.me sivustolle. Sivuston kautta haetaan yhteisörahoitusta tarjoamalla rahoittajalle jokin vastike. Meillä tarjolla on valokuva kauniista naisista (meistä) sekä eri tasoista tanssin opetusta. Sivuston kautta voi auttaa meitä muutenkin, emme pakota vastaanottamaan vastiketta jos joku ei sitä halua :) Jos kuitenkin  tiedät tulossa olevan polttareita, synttäreitä, illanviettoja tai virkistyspäiviä, niin vinkkaa meidän olemassaolosta. Täältä pääset katsomaan mistä on kyse.

Seuraavaksi pyysimme suosituksia ja laitoimme apurahahakemuksen vetämään sivistysrahastolle. Nyt ollaan jännän äärellä kun odottelemme kuinka käy.

Tämän jälkeen vuorossa on vielä monet eri yritykset joita olemme pyytäneet tukijoiksemme ja yhteistyökumppaneiksi. Uskon vahvasti että löytyy tapoja hyödyttää kaikkia osapuolia, nyt täytyy vain löytää oikeat tahot.

Verkot on vesillä, mutta tuleeko saalista.

Read More

Shoot, 15 push-ups and other stories….

Takana on tiivis tanssiviikonloppu Turussa, jonne opettajamme Tereza tuli pitämään vuoden ensimmäisen tanssitiivarin (tiiviskurssin) yksilö- ja joukkuetasoilla. Tasosta ja aktiivisuudesta riippuen treenitunteja kertyi kolmeen päivään 5-15 tuntia. Voin sanoa, että tällä hetkellä en ole parasta kaveria jalkojeni lihasten kanssa ja kävely tuntuu jäykältä. Jokainen lihasjomotus on kuitenkin täysin sen väärti sillä viikonloppu antoi todella paljon!

Perjantai-ilta alkoi tekniikkaharjoituksilla. Jokaisella opettajalla on oma tyylinsä jonka hän yrittää iskostaa oppilaisiinsa, niin myös Terezalla. PUSH! tai SHOOT! huudot soivat päässä vieläkin, jalan pitää lähteä liikkeeseen kuin ammuttuna ja ojentua kauniisti. Läpsyttely ja laukkaaminen kielletty, nyt haetaan terävää tykitystä joka on samalla kuitenkin joustavaa. Ja samalla kun se etujalka “ampuu” ja ojentuu kauniisti liikkeeseen, tekee takajalka aktiivisesti työtä työntäen etujalkaa siihen vauhtiin. Palapeli, jonka hahmottamiseen meni tovi, mutta sanoisin että kyllä me se opittiin ja harjoitukset jatkuvat.

Tekniikkatunnin jälkeen siirryimme itse asiaan, eli meidän ceilí-tanssiin. Opettajan terävä katse poimi monia korjattavia asioita, ja töitä tehtiin urakalla. Jos jalkojen liike oli yksi pääteemoista, niin käsien kannatus oli toinen. Niinpä löysimmekin itsemme punnertamasta. 15 push-ups each, ja joka päivä, tästä hamaan tappiin asti. Ja koska kokonaisuus saa voimaa keskivartalosta, tuli ohjelmaan myös vatsalihastreenit. 100116_3

Günther ottikin asiakseen etsiä meille kunnon treeniohjelman jossa rasva palaa ja kroppa vahvistuu.

Lauantaina pääsimme opettelemaan 3-handin, joka on kolmen hengen mini team -tanssi. Siinä lavalla on kolme ihmistä pyörittämässä toisiaan joko reelin tai jigin tahtiin, tämä kyseinen tanssi tehtiin reel- musiikkiin. Siinä missä meidän ceilitiimin tansseissa on valmis kirjan mukainen koreografia, on mini team -tansseissa opettajalla vapaat kädet koreografian suhteen. Tansseja on kiva tehdä ja ne tarjoavat myös katsojalle viihdykettä ennalta-arvaamattomuudellaan. Tämä opittu koreografia oli mahtava, ja nyt jalat syyhyävät päästä treenaamaan sitä niin, että senkin voisi viedä kisalavalle. Noora varsinkaan ei malta odottaa seuraavia treenejä! 3-hand

Nellillä, Tiinalla ja Heidillä oli vähiten vapaa-aikaa, sillä koulun opettajina heidän täytyi seurata jokaista tuntia, että osaavat opettaa jokaisen tason tanssijoita myöhemmin omilla tunneillaan, sekä ovat tietoisia jos askeleisiin on tullut joitakin muutoksia. Vaikka itse ei tanssisi, niin heidän täytyy silti olla paikalla. He olivat myös vastuussa Terezan ruokahuollosta viikonlopun aikana, sillä hän ei tapansa mukaan halunnut yhtään taukoa tuntien välillä vaan porhalsi eteenpäin 10 tuntia lepuuttamatta jalkojaan.

Päivä jatkui kovien kenkien tekniikalla ja opittujen tanssien kertauksella alkeis- ja jatkotason oppilaille. Illan viimeiset tunnit oli varattu edistyneemmille oppilaille, kuten Tiinalle, Nooralle, Heidille ja Nellille. Sillä aikaa Vilma, Laura ja Katja tankkasivat kiinalaisella ruualla ja sulattelivat sitä sitten saunan lauteilla. A hard day’s night niin sanoakseni.

Sunnuntaiaamu alkoi onnittelulaululla Tiinalle, synttärityttö sai hotellin aamiaishuoneessa aamupalan höystettynä kauniilla äänenavauksella. Lucky her! 😀

Päivän treenirupeama aloitettiin klo 9 ceilitiimien kanssa jatkamalla siitä mihin perjantaina jäimme, keskittyen tällä kertaa käsiin ja itse kuvioon, unohtamatta kuitenkaan sitä jalkatekniikkaa.  IMG_3589IMG_3557

MM-kisalava on iso, joten liikkeiden ja kuvioiden täytyy olla selkeät ja puhtaat. Vastassa on todennäköisesti noin 50 muutakin joukkuetta joista jokainen osaa kuvionsa ja tanssinsa, joten tekniikka ja selkeys ratkaisee. Ei mitään paineita, ei paineita. Rapiat kaksi tuntia tehtiin töitä tämän tanssin parissa ja enemmänkin olisi voitu aikaa siihen käyttää, mutta kello kävi ja toiset oppilaat odottivat jo omaa vuoroaan. Saimme kuitenkin paljon kotiläksyjä mitä työstää ennen seuraavaa opettajan ohjausta maaliskuussa.

Yksilötunnit alkoivat ylempien, intermediate ja open-tason, tunnilla jatkuen primary-tasoon. Primary tuntien aikana oli hyvä pitää lounashetki, ja sillä aikaa kun muut oppilaat harjoittelivat jälleen tekniikkaa ja omaa reel-tanssiaan, nautti katsomossa arvovaltainen raati virvokkeita antaen samalla vinkkejä ja ohjeita.

100116

Nelli ja Vilma kävivät syömässä intermediate-tunnin aikana terveellisen lounaan,  kun muut hipsivät lähimpään Hesburgeriin hakemaan ranskalaisia. Tanssijan ruokavalio ei siis aina ole vain pelkkää salaattia ja hedelmiä. :) Samalla tytöt metsästivät Lauran kanssa Tiinalle synttärikakkua sekä kynttilöitä ja yllättivät tämän tanssisalissa.

20160110_12243020160110_132325

Lopuksi pääsimme jälleen opettelemaan uuden tanssin, tällä kertaa vuorossa kovilla kengillä tanssittava traditional set dance nimeltä Three Sea Captains. Tämä on jälleen niitä tansseja joissa on valmiit askeleet (pienillä variaatioilla) valmiiseen, nimettyyn musiikkiin. Tanssi oli hirmu kiva ja kaikki ihastuivat askeleisiin, näiden merikapteenien kanssa tullaan viettämään paljon aikaa!

Irlantilaisen tanssin monimuotoisuus näyttäytyi hienosti tämän viikonlopun aikana. Se ei ole pelkästään rivissä tai piirissä hyppelyä,  vaan tarjoaa haastetta ja eri muotoja jokaiselle yhdessä ja erikseen. Iästä, taustasta tai sukupuolesta riippumatta. Jos ikinä missään saat mahdollisuuden kokeilla, niin käytä tilaisuus hyväksesi. Saatat kohdata loppuelämäsi intohimon :)

Viikonlopun treenirupeaman jälkeen olikin mahtavaa kellahtaa pötkölleen ja nostaa jalat hetkeksi kattoon.

101016_2

Nyt sulatellaan ja treenaillaan opittua, ja reilun viikon päästä koko tiimi kokoontuu taas yhteen viikonlopun ajaksi. Ensi kertaan siis!

Read More

Mitä jos…

Voit kutsua meitä taikauskoisiksi jos haluat, mutta niin se vaan oli, että ennen Milanoa emme uskaltaneet sopia yksiäkään treenejä Milanon jälkeiselle ajalle. Emmehän me voineet sopia treenejä Glasgow’ta ajatellen kun emme olleet varmoja että pääsemmekö sinne edes. Toki luotimme omaan tekemiseen mutta ensin piti katsoa kaikki kortit.

Ekat treenit Glasgow’ta ajatellen sovittiin pidettäväksi 12.12. Tampereella. Jokainen oli saanut kotiläksyksi opetella uuden tanssin, St. Patrick’s Day ceilin, vanhan rinnalle. MM-kisoissa täytyy olla kaksi tanssia takataskussa, reel ja jig. Milanon veto oli reel ja nyt siis opetellaan jig. Toki kisoihin voi mennä ihan vaan yhdelläkin tanssilla, mutta jos satumme saamaan ns. Recall’in eli pääsyn toiselle kierrokselle, niin meillä täytyy olla jotain muuta mitä esittää. Siksi treenamme kisakuntoon nyt myös jigin.

Treenien alkuun Heidi piti meille jouluisen alkulämmittelyn ja se kyllä kirvoitti hymyn huulille, ihanaa kun joku oli nähnyt vaivaa ja miettinyt jotain uutta ainaisen juoksentelun ja haarahyppelyn tilalle, joka kyllä sekin ajaa asiansa. Sitten ryhdyimme töihin ja aloitimme uuden tanssin läpikäyminen, ja niinhän se on, että ei tästä(kään) selvitä ilman kimurantteja kohtia. Vaan sitä vartenhan näitä treenejä on, että kimurantit kohdat muuttuu vähemmän kimuranteiksi.

Mutta kävipä sitten niin, että kesken treenien Katjan pohje kramppasi, ja veti niin pahasti jumiin että treeni päättyi hänen osaltaan siihen. Se herätti keskustelun varamiehen tarpeesta, mitä jos näin olisi käynyt esim. Milanossa juuri ennen lavalle nousua. Se kisa olisi ollut siinä. Niinpä kartoitimme mahdollisia ehdokkaita tiimin varamieheksi ja päätimme kysyä mukaan Karoliinaa. Ehtoja oli paljon mutta ei mitään niiden vastineeksi, paitsi parasta seuraa ja kisamatkoja, sekä häviävän pieni mahdollisuus päästä joskus jopa lavalle asti. Karoliina tuumaili asiaa hetken ja suostui, niinpä tiimi kasvoi vielä yhdellä jäsenellä. Siinä missä huhtikuussa tiimi oli kahdeksan ihmisen, onkin se nyt yhdeksän ihmisen ja yhden murmelin tiimi. Ei huono tiimi ollenkaan!

Treenien jälkeen pidimme vielä pienen palaverin ja hioimme vastikkeet ja esittelyt kuntoon mesenaatti sivustoa varten. Tiimin treeni- ja reissukulut kasvavat menestyksen myötä, ja nyt on aika pyytää auttajia mukaan tukemaan tätä projektia.

12392057_154113864953707_6118963633705411739_nSitten olikin ceilimurmeleiden hetki rauhoittua joulun viettoon ja antaa aikaa myös läheisille, syödä ja levätä.

Katjakin sai hyvän sauman lepuuttaa koipensa kuntoon, sillä heti uuden vuoden jälkeen jatkuu treenit täydellä teholla.

Read More

Milano, kuinka siinä kävikään…

Milano lähestyi, ja enää laskettiin vain päiviä reissuun kun ystävämme Sami lähetti meille Facebookin välityksellä yllätyksen. Sami ja Günther olivat tehneet meille tsemppibiisin, jossa kuulet myös Güntherin autenttisen jodlauksen. Ihanat ystävät ja kannustusjoukot! Ja tätä tsemppibiisiähän kuunneltiin ahkeraan myös reissussa, esimerkiksi kisapaikalla ja Vilma ja Noora myös lentokentällä.. 😉

Milanoon saavuimme kaikki hieman eri aikatauluilla, mutta lauantaihin mennessä oli koko joukkue kasassa. Iltaa kohden alkoi valmistautuminen, kävimme katsastamassa kisapaikan ja ilmoittautumassa opettajalle, samalla ehti moikkaamaan tuttuja harrastajakavereita jotka olivat saapuneet paikalle kuka mistäkin. Koko Euroopan kerma oli taatusti edustettuna.

Ilta venähti lopulta pitkäksi kun opettaja halusi vielä käydä läpi hius- ja meikkiasiat, mutta lopulta meidät vapautettiin levolle. Sitten sunnuntain kisapäivää odottelemaan. Sen verran väsyneitä oltiin, että taisi se uni kuitenkin kaikille tulla.

Itse kisapäivä valkeni aurinkoisena ja kauniina, joten matka kisapaikalle taittui mukavasti.

Kilpailut starttasivat heti aamusta klo 9 soolosarjoilla. Heidi, Tiina ja Noora, jotka kisasivat myös sooloilla, ottivat lavan haltuun ensimmäisten joukossa. Me muut saavuimme paikalle ihan vaan tsemppaamaan ja ollaksemme tukena. Samalla siinä sai lämmiteltyä, kerrattua askelkuvioita, viriteltyä peruukkia päähän ja piirreltyä silmiä päähän. Uskomatonta mikä määrä meikkiä tarvitaan jotta näkyy sieltä lavalta johonkin. Tätä siis jaksoi Katja hämmästellä samalla kun käsky kävi lisätä aina vaan enemmän luomiväriä. Güntherin mielestä asiassa ei ollut mitään outoa, ja hän olikin tottuneesti hommassa mukana.

Tytöt kisasivat hyvin ja sijoittuivat vielä paremmin. Kova työ palkittiin ja olemme ylpeitä näistä leideistä!

Sitten vain odoteltiin omaa vuoroa täydessä tällingissä. Sitä saatiinkin odotella, sillä aikataulut venyivät kuten näissä kisoissa yleensäkin. Mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän kutkutti vatsanpohjassa ja alkoi nuttura kiristämään. Ihan kirjaimellisesti. Opettajamme kävi tanssin vielä kertaalleen läpi ja katsoi että homma menee kuten pitää. Myös viime hetken korjaukset ja muistutukset annettiin yhdessä ja erikseen, ja sitten se olikin menoa. Jonoon järjesty, lavalle mars.

Lavalle kävely sujui sotilaallisen tarkasti ja oma paikka löytyi. Musiikki alkoi ja siinä samalla laskut, 1, 2, 3, 4, 5, 6 kädestä kii, 7 point your toe, 8 and off you go.

Nyt ei enää jännittänyt, vaan nyt pidettiin hauskaa ja tehtiin se mitä pitikin. Äkkiä se oli ohi ja seisoimme rivissä odottamassa tuomarin kelloa, loppukumarrus ja lavalta ulos. Koko tanssista jäi hyvä fiilis ja opettaja oli tyytyväinen myös, joten mikä tulee olemaan sijoitus kun vastassa oli todella hyviä joukkueita!?

Mutta pidetään vielä hullua jännityksessä ja tanssitaan päivän viimeiset hitaat, tai siis nopeat. Jäljellä oli vielä 2-hand, eli parin kanssa tanssittava tanssi. Tässä sarjassa lavalle kiipesivät vielä Nelli&Vilma, Heidi&Tiina ja Laura&Katja, ja sitten olikin urakka ohi kaikilta.

Mutta ne tulokset;

Sijoitukset kerrottiin viimeisestä joukkueesta ensimmäiseen, ja joka kerta jännitys kasvoi kun sitä omaa kisanumeroa ei mainittu. Emme olleet seitsemänsiä, emme kuudensia, emmekä edes viidensiä vaan neljänsiä! Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana kolmen parhaan joukosta. Sijoitus oli kuitenkin hyvä ja sillä aukesi MM-kisapaikka joten kiitos, otamme sen!

Myös 2-hand sarjasta tuli sijoituksia joten olihan se skumpan paikka. Pakollisten kisaposeerausten jälkeen kokoonnuimme yhteen ja kilistimme skumpat, samalla järjestimme päivän koko mitalisaaliin samaan kuvaan. Ei huono, ei huono! mitalit

 

Joko uskot, me osataan tää homma!

Read More

First Target; Milano

Huhtikuussa meidän tiimi sai lopullisen muotonsa, kun 8 irlantilaisen tanssin harrastajaa liittyi yhteen mielessään EM-kisat ja Milano. Alkoi taival joka vaati jokaiselta sitoutumista niin ajallisesti kuin rahallisestikin. Tiesimme että menestyminen ja onnistuminen ei tule helposti, vaan siihen tarvitaan melkoisesti reissaamista, treenejä ja hikeä. Kyyneleiltä ja vereltä sentään vältyttiin, mutta jokainen joutui varmasti uhraamaan aikaa läheisiltään. Ilman kompromisseja ei voi sovittaa kahdeksan, eri puolilla Suomea asuvan ihmisen aikatauluja. Treenit pyrittiin pitämään joka toinen viikonloppu joko Tampereella tai Helsingissä, siinä kävi bussi- ja junamatkat tutuiksi, mutta kertaakaan ei omalle kohdalle tullut tunnetta etteikö viitsisi lähteä. Siitä piti huolen meidän mahtava porukka joka pikkuhiljaa on hioutunut yhteen ja todelliseksi tiimiksi, jokainen meistä on ihana ja ihan yhtä tärkeä. Kesän aikana saimme joukkoomme uuden jäsenen. Günther

Tiimimaskottimme Günther tarttui Tiinan ja Heidin matkaan Itävallasta, ja liittyi seuraamme jodlaten paikkansa jokaisen meistä sydämeen. Team Günther, koska Günther. Meihin ja Güntheriin pääset tutustumaan täältä.

Kesän mittaan tuli ajankohtaiseksi miettiä myös kisa-asua. Selvääkin selvempää oli, että asun oltava sama kaikilla, tarkoituksena myös erottua joukosta olematta kuitenkaan mauton. Budjetti oli rajallinen ja vaihtoehdot vähissä joten käännyimme opiskelijoiden puoleen. Ihan kivuttomasti projekti ei sujunut, ja jokainen joutui hieman korjausompelutöihin mm. pidentämällä helmaa. Koristenauhat jäivät kokonaan Nooran ommeltavaksi. Asut kuitenkin valmistuivat siihen pisteeseen että EM-lavalla oli jokaisella yhtenäinen asu, vaikkakin työ on vielä kesken ja joudumme asuja vielä hieman tuunaamaan. Toinen yleisilmeeseen ja asukokonaisuuteen liittyvä asia oli hiukset. Jälleen kerran oli tarkoitus näyttää samalta, eikä kahdeksasta eri hiuslaadusta- tai tyylistä kovin helposti rakenneta samanlaista kampausta. Vastauksena tähän oli irlantilaisen tanssin ihmeellisen maailman Bun Wig ñ nutturaperuukki, jolla saamme kloonattua itsemme. Mahtavaa, mutta hintavaaÖ

Ulkonäköasiat tuli ratkaistua, treenit jatkuivat ja marraskuu sekä Milano läheni. Kenraaliharjoitus kisalavalla oli lokakuussa Turun PM-kisoissa eli Nordic Feis tapahtumassa, ja sieltä otimme ensimmäisen sijan. Kisa oli pieni Euroopan mittakaavassa, mutta antoi meille eväitä vielä viimeisiä treenejä varten. Saatoinpa aistia, että viimeisimmissä treeneissä oli tavallista kireämpi ilmapiiri, minä mukaanlukien. Jännitti, sillä tarjolla oli jotain mistä jokainen kilpaileva irkkutanssija varmaan jossain vaiheessa haaveilee, MM-kisalava. Nyt se oli siinä, tarjottimella, mutta vielä piti selvittää se first target eli matkan ensimmäinen etappi. Oireachtas- European Championships- EM- kisat ja samalla MM-karsinnat. Nouseeko jalka, pysyykö kuviot, kestääkö pää?

To be continued…

Read More